Hellurei!

Mäkin sain jonkun mielenhärön ja rupesin päivittämään blogia!

Kesä meni äkkiä kuitenkin ja paljon siihen mahtui. Koirapuolelta päällimmäisenä mielessä Iisa. Se sai heinäkuun alussa kaksi epilepsiakohtausta. :( Ensimmäinen tuli kun olin lähdössä asioille käymään, seisoin keittiössä ja yhtäkkiä Iisa lähti pyrkimään luokseni erittäin kankeasti ja päätä taaksepäin heittäen. Otin Iisan syliin ja tämä kohtaus kesti muutaman minuutin, sätki kovasti erit. takapäätänsä. Iisa rauhoittui ja käytin sitä pihalla, se oli ihan normaali. Hetken vietin sen kanssa ja siskoni jäi kotiin päivystämään kun sitten lähdin asioille kylälle. No, en päässyt kylälle asti kun sisko soitti että äkkiä takaisin. Sisko sanoi että tämä kohtaus oli ollut rajumpi ja siitä kiidettiin sitten Ylistaroon päivystävälle. Diagnoosi oli epilepsia, mutta lääkkeitä ei vielä saatu. Mikäli seuraava kohtaus tulee 6kk sisään niin sitten aloitetaan heti lääkitys. Otettiin myös laaja verenkuva missä ei näkynyt mitään erikoista. Mukaan saatiin seuraavan kohtauksen varalle jotain rauhoittavaa lääkettä ensiavuksi.

Noiden jälkeen ei ole kohtauksia onneksi ollut. :) *kopkop* Lääkkeiden aloittaminen tarkoittaisi kaiken kisaamisen päättymistä antidopingin takia. Saatiin jopa tälle syksylle yksi mejäkoepaikka! Syyskuulla olisi Iisan ihka ensimmäinen koe. :) Jännää! Tai no ei sinänsä jännitä koska tiedän Iisan tuon jäljestyksen osaavan (ei sais sanoa koska sit se menee kuitenkin pieleen..). Keväällä koulussa meiltä arvosteltiin kokeenomaisesti yksi avoimen luokan jälki, ja siitä Iisa kahmi 41p. eli olisi kokeessa saanut 1 tuloksen. :) Kesällä ollaan tehty nyt 5 jälkeä ja ne on menny hyvin myös. Pitäisi alkaa treenaamaan tota tyhjää pätkää.

Tokossa ollaan kesällä jopa edistytty siitä mitä se keväällä oli (ja se oli hirveetä). Nykyään toi pysyy jopa paikallaan! Sitä ollaankin treenattu paaaaljon. :) Seuraamisen paikka on parantunut myös, ei edistä niin hulluna kuin ennen. Juoksussa saattaa lähtee edistää mut se on kans treenin alla. Sivulletulot ovat taas suoria! Wuppii!

Lelu jopa toimii melkein palkkana jo :) 

Semmonen juttu mitä pitäis treenailla enemmän on erilaisilla nurmikentillä treenaaminen. Hiekkakentät ja asfaltit on ok, mutta nurmikoilla tuppaa nenä mennä maahan. Juontaa juuriaan varmaan siitä että jäljestämistä tehtiin ekaks pitkään nurmikolla, joten pakkohan siellä on sit ruokaa olla? En tiiä. Tuohon ollaan puututtu ja jotain edistystä on tapahtunut keskittymisen kanssa. :) 

Siinä jotain, ei tarvii kenenkää aukoo päätä ku NYT ON PÄIVITETTY ! :D 

Taas hetki vierähtäny viime päivityksestä.. Hups. :) 

Suurin uutinen mitä viimeaikoina on tapahtunut on varmaan Karman lähtö.. Maailma romahti eräänä maanantaina, kun opettaja soitti illalla; "Kuulitko jo Karmasta?". Sitä tultaisiin seuraavana päivänä katsomaan, ja mahdollisesti mikäli koira tuntuu sopivalta, Karma lähtisi uuteen kotiin jo seuraavana päivänä

.   Pikkuinen Karvakuula Butte seuraavana päivänä siitä, kun se mulle tuli. :) <3

Viimeinen ilta kului koira kainalossa, itku silmässä. Päässä pyöri vaan ajatus että ne jotka Karmaa tulee katsomaan eivät halua ottaa sitä ja saisin pitää sitä vielä hetken.

  I'm ready to jump, just take my hand and get ready to jump.

Seuraava aamu oli jotain aivan järkyttävää. Mahtoi Karmakin ajatella että mitä ihmettä, kun ohjaaja on ihan sekaisin. Viimeistä kertaa aamuruoka ja ulkoilu tutussa ympäristössä. Aamulla ruokalassa ollessani toinen opettajamme soitti, että Karmaa tultaisiinkin katsomaan jo 10-11 aikaan aamupäivällä. Aluksi katsojien piti tulla iltapäivällä/illalla.. Otin omaa lomaa aamupäiväksi ja painelin Karman kanssa viimeistä kertaa lenkille metsään. Lenkin jälkeen palasin koululle ja Hannan kanssa räpsittiin kuvia ja sen jälkeen suunnistimme kennelille mihin olimme sopineet tapaamisen.

 I look at your photograph all the time these memories come back to life, and I don't mind.

Kennelillä kirjoitin Karmalle "käyttöohjeen" ja pian mahdollinen Karman uusi omistaja saapuikin paikalle. Hetken juteltuamme ja heidän tutustuttuaan oli hakija valmis ottaman Karman matkaansa ja sopimukset koiran luovutuksesta allekirjoitettiin. Siinä vaiheessa totuus iski silmille, kun Karma hyppäsi vieraan auton takakonttiin. Jätkä meni vain heti sinne makoilemaan, kuin olisi aina sinne kuulunut. (Meni kyllä ensin "Mennään autolla!" kuultuaan mun auton luo..) Kun auton perävalot kaartoivat koulun pihalta pois, tunne oli jotain niin järkyttävää. Tuntuu, kuin olisi pettänyt sen luottamuksen.. Antaa nyt yhtäkkiä koira jollekkin ventovieraalle. 

When you look at me it feels like the world stops and there is only you and me.

Karma lähti jonnenkin Jyväskylän lähelle kotikoiraksi. Uusi koti kuulosti juuri Karmalle sopivalta, omakotitalo keskellä metsää ja ympärillä riittää lääniä missä juosta. :) Koirakavereitakin löytyi talosta jo entuudestaan, 1 sakemanni ja 2 beaglea. :) 

Toistaiseksi en ole Karman kuulumisia vielä kuullut, mutta oletan että Karva nauttii olostaan ja on sopeutunut hyvin. (Toivotaan ainakin!)

Yhdessä pitkään käveltiin, kiitos, anteeks, näkemiin. <3 

Karma oli mun ensimmäinen sakemanni, ensimmäinen pk-rotuinen koira ylipäätään, adhd, välillä maailman ärsyttävin, mutta silti maailman paras koira. Se opetti mulle paljon, enkä vaihtais sen kans hetkeäkään. Osashan se olla ärsyttävä jos halusi, kaikkea piti kokeilla, kaks nokialaista meni käyttökelvottomaks, lattia rei'ittetty ja  määrä X hajotettuja narupalloja ja muuta kivaa. :) Mutta aika kultaa muistot ja nyt on ikävä sitä maailman kilteintä ja suloisinta susikoiraa.

Heihei Karma, oot paras. <3

Nymmä päivitän ettei MINNAN ja SALEN tarvii aukoa päätään :D

Nodiiiiii.

Karman luustokuvat virallistettiin kennelliitossa, B/B ja 0/0. :) <3 Terve poika siis! En voisi tuon suhteen paljon iloisempi olla! Kieltämättä _vähän_ pelotti siellä eläinlääkärissä että mitä sieltä tulee, mutta turhaa ressattu. :) Olihan se kyllä periaatteesa odotettavisa että tuo terve on, mutta Karman siskon kyynärien ollessa 2/3 niin hieman pelotti. No, nyt ei ainakaan terveys ole este poliisikoiraksi pääsemiselle!

Purut on menneet aivan jees, vähän poika meinaa ravistella ja tiputtaa puruotetta. Kun antaa purun, niin ensimmäinen puruote on tosi hyvä, mutta kun saa kantaa alkaa mäklöttäminen ja puruote tippuu huonoksi. Karman ilme oli näkemisen arvoinen, kun se vietiin kesken purujen pois kun tiputti otteensa. :D Seuraavalla kertaa piti kyllä paremmin huolen ettei näin päässyt enää käymään. :)

Haun ilmaisussa on ilmennyt ongelma.. Karma ei meinaa ruveta ilmaisemaan ilman liinapainetta.. Tilannetta lähdettiin korjaamaan verkon läpi haukuttamalla, ja toimi ainakin aivan hyvin. Sitä odotellessa että saataisiin koululle rakennettua kunnollinen vehje tuohon tarkoitukseen. :) Etsii se kyllä hyvin, mutta ilmaisuilmaisu. Maasta se pienikin ponnistaa!

Iisa pieni on opetellut temppuja. Pitäisi vissiin pureutua senkin kanssa enemmän tokon ja agin saloihin, että pääsisi joskus kisaamaan senkin kanssa. Agistahan tuo tykkää hulluna, ohjaaja on vain vähän kämänen. :D No, tekemällä oppii, kyllähän sitä voi sitten aina korjata... Tokossa ei olisi alokas kaukana (edelleenkään), jos sen seuraamisen saisi kuntohon!

Yleisön pyynnöstä ajattelin ruveta kasvattamaan jenkille turkkia, että saisi sieltä näyttelystä sen yhden H:n että pääsee sitten joskus valioitumaan.. ;) FI TVA, AVA & JVA vai miten se oli.. :D  Siinä vähän tähtäintä pikkuiselle spanielille..

see sale

Karman lonkat luultavasti C/C (löysyyttä.. Reisiluun pää pieni suhteessa lonkkamaljaan.) Kyynärät aivan priimaa eli 0/0. :)

Poliisit on käyny purettamassa noita, pitää katsoa jos saisin laitettua niistä kuvattuja videoita näytille! :) 

Iisa olla möllöttää ja reenailee säännöllisen epäsäännöllisesti agilityä ja tokoa. :) Ihana pikkukoira!

ps. lupaan kirjoittaa joskus ihan kunnollisen päivityksen. <3

Mitä sitä turhan usein kirjoittamaan!

Karma also known as Karva täytti eilen 1v.! <3 Onnea myös sisaruksille!

Treenailtu ollaan kiitettävästi, illemmalla niistä lisää toivottavasti kuvien kera. :) (Katto ku mä muistan..)

  Karma 8½ kk

Kevättä rinnassa. :)

Ekat jäljet ajettu! Ensimmäinen oli n. 40 askelta pitkä suora minkä päässä vähän kaarretta. Alku meni odotuksien mukaan aivan päin jotain, mutta loppua kohti kun meno vähän rauhoittui niin meni ihan jees. Tehtiin toinenkin, mutta siihen tein lyhyemmät askelvälit ja homma toimi jo vähän nätimmin. Vähän otti häiriötä muista koirista mutta jatkoi sitten hommaa kun pääsi jyvälle.  Hirveenä tekis mieli mennä tekemään jälkeä!

Enempää en jaksa tarinoida nyt, myöhemmin sitten tottiksista ja muista. :)

Raukka Iisa, sen treenaaminen on jäänyt vähän Karman treenaamisen varjoon. =( Oon kyllä senkin kanssa tehnyt jotain pientä, kaikkea pelleilyä ja temppuilua lähinnä.  Lupaan parantaa tapani.

Karmaan siis. 

Meillä oli tossa viime viikolla poliisin pitämät reenit, meni niin huonosti että huhhuh. Oikein ärsyttää vieläki vaikka siitäki on melki viikko..  Aluksi tein Karman kanssa jotain tottista, lähinnä seuraamista ja käännöksiä siis. Yritin kovasti kävellä suoraa, en sit tiiä miltä näytti koko touhu. :D Kai se ihan jees oli?                                                                                                                                                                                      Tottiksien jälkeen otettiin vähän tyynyllä leikittämistä, siitä en oikein osaa sanoa. Kai se oli ihan jees? Karma ei kyllä pitänyt sitä tyynyä suussa kun tehtiin kanavointia. (Käytänköhän termejä oikein. :D)

Sitten siirryttiin koululle ja tehtiin konehallilla esine-etsintää sellaisella valkoisella muovisella palikalla mikä ei haise oikein miltään. Voi itku ja parku. Oon kuvitellut että Karma tietää mitä "Tuo" tarkoittaa, mutta ei vissii. Meni kevyesti penkin alle. =) Lähti etsimään ja haahuilemaan sit johonki. Helpotettiin, mutta sama homma. Lopetettiin sit siihen.

Poliisitreenien ärsyyntymisestä innostuneena oon nyt tehnyt Karmalle aika paljon etsintää. Onneksi Karma ei niin helposti kyllästy kaikkeen kuten esim. Iisa.  Oon piilottanu lelua ja sitä muovipalikkaa pääsääntöisesti. Joskus myös jotain käyttötavaraa (kukkarot tms.) Pitäis tehdä enemmän hankalammilla pinnoilla ja hankalammassa ympäristössä, kuin kotona sisällä.

Ilmaisu on kaikunut myös ilmoille viimeaikoina aika usein. On se alkanut varmentua, mutta vielä on kestossa toivomista. No ei sen vielä kyllä tarvitsisikkaan olla mikään maailman pisin jatkuva ilmaisu mutta nii. Nyt kesto jotain 10-30? Karmaa pitää kyllä kannustaa siel välissä, mutta sehän nyt on täysin sivuseikka. 8)

Ainiin, opetin Karman peruuttamaan. Kolmestikko sille naksuttelin ja siinä se. Kiva kun on koira joka osaa käyttää aivojaankin. :D

Ai niin meillä on tämmönenkin. :D Joojoo, kyllä mä tätä päivitän. (Joskus) (Kun muistan)

Vois luoda taas sellaisen yleiskatsauksen molempiin koiriin. Naiset ensin. =)

Iisa on viettänyt oikeastaan pätevän seurakoiran elämää viimeaikoina. Jotain pientä tokon tynkää yrittäny sen kans tehdä. Tai no lähinnä oon yrittäny saada homman pysymään kasassa. Elohopeaa on hankala hallita..

Karman kanssa nyt on luonnollisesti tehty enemmän. Ilmaisu on kosahtanut, tottikset on vakavia ja blää. Mörköikä on myös käsillä.. Ollaan nyt tehty lyhyitä ja mahdollisimman kivoja/erilaisia treenejä että olis taas koiralla ja ohjaajalla kivaa. Oon myös naksutellut jotain temppuja ja niistä Karma tykkää. =) Kyllä se tästä! Ei tilanne siis mikään paha ole ollut, mutta korjataan se ennenku se pahaksi pääseekään..

Jos muistaisin niin voisin huomenna käydä kirjoittelemassa vähän yksityiskohtaisemman sepustuksen.

Good bye, come again!

Vuosi vaihtui rauhallisissa merkeissä, koirat ei (onneksi) raketeista välittäny. =)

Joku pyyteli kuvia niin kävin tänään sitten ottamassa muutaman. Kamera ei tykännyt kireästä pakkasesta (eikä koirat paikallaan pysymisestä). Mutta no can do, tässä muutamia. =) Tosta näkee vähän tota kokoeroa. :)

Karma pällistelee mökillä.

Karma katselee mitä järvellä tapahtuu.

Iisasta en melkein edes uskalla julkaista kuvia, tuo trimmi on jotain järkyttävää.. Mutta ennen-jälkeen -kuvat trimmiportfoliota varten on otettava.. :D

Iisa ennen pesua. (Viimeksi pesty viikko sitten.)

Siinä niitä, vähän turhan samanlaisia keskenään.. Mutta kai niistä jotain näkee. =) Palaillaan jossain välissä treenipäivityksen merkeissä!

Tack och adjöö!

Heh, "hieman" jäänyt tämä kirjoittelu.. Ehkä voisi taas uutena vuotena luvata olla ahkerampi. :D Ainahan voi toivoa..

Aloittais vaikka Iisasta.

Kuluneena syksynä Iisan treenaamiset tapahtui harvakseltaan. Jonkin verran jälkiä, hakua ja enimmäkseen tokoa. Agilityä suunnitelmiin nähden todella paljon liian vähän..

Iisan kanssa takkuillaan vieläkin sen SEURAAMISEN kanssa. Argh. Se aihetuttaa ohjaajalle vähintääkin hiusten lähtöä, ja ne vähät mitkä on päässä niin nekin harmaantuu. Me ei vaan edetä, ollaan koitettu varmaan about 100 eri tavalla, ja ollaan vieläkin alkupisteessä. Nääh, voisi syventyä aiheeseen vaikka huomenna.

Kuten viime syksynäkin ( :D)  Alo olisi  muuten kasassa, paitsi toi seuraaminen..

Palaillaan Iisaan joku päivä.

Iisan syyslook.. Kaipaisi trimmikonetta joo. :D

Sitten tämä uusi vahvistus.

Meidän jengi lisääntyi yhden sakemmannin verran tuossa syyskuun lopussa. Pikkujätkää kutsutaan Karmaksi, virallisesti Karvakuula Butte. Karma on opiskeluihini liittyvä projektikoira, ja sen omistaa Poliisikoiralaitos.

Karman kanssa ollaan treenailtu vähäsen kaikkea, haun, jäljen, tottiksien alkeita jne.

Karma 4kk.

Jees. Vähän tilannepäivitystä. :D Ehkä se blogin päivittäminen tästä virkoaa!

..hakukoira nimittäin.

Itelle iski pienimuotoinen paniikin poikanen kun luki tänään ens jakson lukkaria. Tokana koulupäivänä tasontarkastus. Toko & maastot.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä että toko ei tuu menemään hyvin. Hinkataan vieläkin sen seuraamisen kanssa, tosin edistytään. =) Muut Alon liikkeet alkaiski olla kasassa. :D Jäävien liikkeiden pysähtymisetkin olis melkein hanskassa kunhan vais olis se seuraaminen.. 

 Niinmuttasitä hakua. Heräsin todellisuuteen - ei olla reenattu sitä kertaakaan kesällä. Tämä johtuu aika pitkälle tosta ohjaajan nilkan rikkoutumisesta, metsässä rämpiminen tms. ei mitään ihanuutta ole ollut koko kesänä joten haku on vähän jäänyt.. Joo, voi hakua tehdä muuallakin mutta liikkuminen ylipäätään on ollut välillä tuskaa niin haku on jäänyt.

Tänään sain kuitenkin siskon pakotettua maalimieheksi. Muahhah.

Ensin tehtiin sillei että sisko meni etukäteen kanalaan (iso varastorakennus) piiloon. Kanala oli pimeänä ja siskoni oli sen perällä jonkun tolpan ja veneen välissä kyykyssä. Iisa sai jo ovella hajun ja se juoksi ilmeisesti melkeimpä heti "ukon" luo ja se tuotiin syöttäen takaisin. Seuraavaksi tehtiin yksi pako. MM piiloutui kottikärryjen taakse avonaiseen katokseen. Iisa oli ihan tärinässä ja piippaili vähän kun mm oli paennut. Sai lähteä kuitenkin vasta kun oli hiljaa. Vähän vissiin kierteli ennenkuin löysi. Taas tuli syöttäen pois.

"Niin joo se ilmaisu.." Sitäkään ei olla reenattu. :D Iisalle valitsin rullailmaisun. Tehtiin niin että ukko istui n. 5m päässä meistä pallo kädessä. Lähetin Iisan ukolle ja sieltä se sai pallon suuhun ja kiikutti sen minulle. Tehtiin pari kertaa ensin näin ja sitten viimeisellä laitoin Iisan kiinni ja se "johdatti" minut ukolle. Wohoo siitä se lähtee.

Sain äidin tekemään jäljen. :D Hehee.

Eli pitkähköllä nurmikolla jäljesteltiin tänään. Jälki oli yhteensä n. 70 askelta pitkä. Ensin 20 askelta, kulma vasemmalle, 30 askelta ja kulma vasemmalle ja taas 20 askelta.  Jälki ehti vanheta n. 30min.

Tiesin vain suunnilleen mistä jälki alkaa, mutta hyvin tuo aloitus tuntui löytyvän. Ekalla 20 askeleella oli jokaisella namit. Haisteli hyvin joka askeleen, mutta ei jostain syystä syönyt kaikkia nameja. Sitten se kulma. Krhm. Tuli kulmaan rauhassa, söi siitä namit, meni eteenpäin yli, tuli takasi, poukkoili hetken ja sai hajusta kiinni ja jatkoi oikeaan suuntaan. Tällä pätkällä nameja oli uhkarohkeasti joka kolmannella askeleella. Haisteli silti tosi hyvin mun mielestä joka askeleen. =) Toisen kulman teki TOSI paljon paremmin, ei mennyt yli mistään ja lähti heti oikeaan suuntaan. Tällä pätkällä en tiedä kuinka paljon nameja on ollut ja missä, hyvin haisteli silti. Lopussa odotti iltaruoka.

Heh, oli hieno kun Iisa tuli kupille nenä niin tiukasti maassa että melkein törmäsi siihen. :P Vähän se säpsähti ku yhtäkkiä nenän edestä löytyikin ihanaa kanaa. =)

Iisan jäljestämisessä on ärsyttävää se, että vaikka se haistelee kaikki askeleet niin se silti ehtii jossain välissä aina tehdä sitä spanielien metsästys-jäljestys ärsyttävää kaartelua.  Sitä on vielä ärsyttävän hankala kontrolloida. Minkäs sitä luonnolleen mahtaa.

Ollaan myös tokoiltu jonkin verran, aloitin seuraamista TAAS uudella tavalla. Tosin tämä taktiikka tuntuu toimivan. JES! =)

Iisalla alkoi tänään antibioottikuuri.. Anaalirauhastulehdus on vaivana. =( Ei se kyllä tosin Iisaa tunnu vaivaavan, täysillä vaan etiäppäi sano spanieli. =)

  
16.4.1996 - 3.4.2009

Lola aka Monni, Molli, Läfläf, Onni... 
( labbis x ? )

I miss you, miss you so bad
I don't forget you, oh it's so sad
I hope you can hear me
I remember it clearly

The day you slipped away
Was the day I found it won't be the same

Lola tuli meille minun ollessa 4-vuotias. Koirista en mitään tiennyt enkä ymmärtänyt muuta kun sen ihanuuden että se koira oli. Lola asui aluksi meillä sisällä kotona, kunnes siskolleni puhkesi allergia Lolan ollessa vähän yli vuoden. Koirastahan ei kyllä varmasti oltaisi luovuttu, joten Lola siirtyi ulkokoiraksi. Myöhemmin Lola sai muuttaa takaisin sisälle viettämään arvokkaita eläkepäiviään.

Lola oli ainoa laatuaan. Mahtava paketti. =) Se vahti, mutta osasi rauhoittua kuitenkin. Lola oli myös todella riistaviettinen, nenä vei milloin minnekkin. Välillä tuo vietti ei ollut hallittavissa ja koiraa tuotiin kotiin milloin poliisiauton etupenkillä, ja milloin se on itse haettu kilometrien päästä tyytyväinen ilme naamallaan. "Hähä, meitsi vähä jahtas pupua. Kiva ku haitte niin ei tarvii ite kävellä."

Kun itse todella kiinnostuin koirista ja niiden kanssa tekemisestä n. ollessani 9-10v. sain huomata että Lola oli myös nopea oppimaan. Ja ruuan takia sen sai menemään vaikka "perse edellä puuhun." ;)

I had my wake up
Won't you wake up
I keep asking why
And I can't take it
It wasn't fake
It happened, you passed by

Lolan perusluonne oli rauhallinen, mutta tekemisestä se innostui aina. Toivottoman hellyydenkipeä. :) Lola rakasti uimista, palloja, keppejä, ihmisiä ja ruokaa. Kovin koirasosiaalinen se ei tosin ollut, naapurin samojedi ja Iisa olivat ainoita siedettäviä.

v. 2007 keväällä Lolan maailma mureni, tuli toinen koira! Kun Lola tajusi että Iisa ei tullut vain käymään oli sen naama lievästi sanottuna hapan. Lola tyytyi kohtaloonsa, mutta oli silti lauman yksinoikeutettu kuningatar. Alkukankeuksien jälkeen se kohteli Iisaa tosi nätisti, leikitti ja piti kuria yllä. 

Lola oli  mulle once in a lifetime -koira. Se oli niin suuri persoona ja sen kanssa 
sain kasvaa lapsuuteni ja murrosiän ja kaikki. Lolaan pystyi aina turvata. =) Elämä 
Lolan kanssa oli vaivatonta, viimevuosina olimme oppineet tuntemaan niin hyvin,
että tulkitsimme toisia pienistä eleistä ja ilmeistä.
 Lolan saappaat ovat aivan liian isot kenenkään muun koiran täytettäväksi. 



And one day we will meet again. And we cross the rainbow bridge together. Never
to be seperated again. 
                     

Iltasella taas reenailtiin vähän tossa pihalla.

Ihan ekaksi otettiin sellaista että mä peruutin ja naksu toisessa, nami toisessa kädessä ja Iisa tuli perässä. Katsetta siis haettiin. Eka Iisa tarjos istumista ja vaikka jatkoin peruuttamista niin Iisa istui kunnes sitä kehotti tulemaan mukana. Sitten tuli maahanmenoa ja sama juttu.. Lopuksi hoksaili että "Aijaa tää oli tää juttu no kyllä mä tän osaan!" Ja homma toimi. =)

Tällä haettiin siis lähinnä sitä, kun Iisa on tossa seuraamisessa tiputtanu kontaktia aika railakkaasi, että myös liikkuessa voi pitää kontaktia.

Iisa pitää nykyään aika hyvin paikkansa meidän hienoilla n. 4 askeleen seuraamisilla. Nyt myös hoksaili pitää kontaktia ja lopetettiin kerrankin ajoissa!

Sitten otettiin paikallaanmakuuta sillei että otettiin  3x n. 30sek. Ja kävin välissä palkkaamassa. Pysyi hyvin, oli tarkkaavainen eikä tehnyt mitään ylimääräistä.

Viimeisenä tuota kiertämistä äidin kukkalaatikolla.. Alotin n. 5m etäisyydestä. Iisa lähtee vähän hitaanlaisesti (pomppien ja hölkytellen) mutta sitten kun on kiertänyt kohteen niin tulee laukalla luokse. Peruutin aina pikkuisen ja pääsin n. pari metriä etenemään ja sitten lopetettiin. =)

Extempore päätin ottaa Iisan kanssa liikkeenomaisia suorituksia. Tai no niitähän on meillä huimat 3 tällä hetkellä.

Tehtiin omalla pihalla eli häiriöt oli 0. En palkannut välissä ja tehtiin kaikki putkeen. Eli paikallamakuu, hyppy ja luoksetulo.

Aloitettiin paikallamakuusta, joka oli mun laskujen mukaan se 2min. Välimatkaa oli ehkä n. 10m? Pysyi hyvin, pari kertaa vilkuili sivulle, mutta muuten nätti. Tuli myös ekalla käskyllä ylös! Ennen on yleensä vaatinut kaksi käskyä siinä vaiheessa, mutta kehitystä tämäkin! Tosi tyytyväinen olen tähän. =)

Sen jälkeen tehtiin hyppy. Olin kyhännyt hienon esteen agilityesteestä, johon laitoin lautoja sillei että se oli "umpinainen".

Iisalla alkas olla vissiin kierroksia, tempoili vähän miten sattuu aluksi. Tuli sivulle nätisti ja tällä kertaa ei ennakoinut hyppyä! Hyppäsi hyvin ja jäi seisomaan käskystä. Esteen kierrettyäni ennakoi istumisen. Muuten aivan mahtava!

Luoksetulossa ei myöskään mitään ongelmaa. Pysyi hyvin paikoillaan, tuli nopeasti ja suoraa sivulle.

Jos vaikka hankittais vähän häiriötä? Ja toivotaan että menee siltikin näin hyvin!

Mulle on tullut joku hirveä esine-etsintä -buumi! Koko ajan tekis mieli laittaa esineitä piiloon..

Päivällä kokeilin ekaa kertaa tehdä niin että Iisa ei näe esinettä minkä piilotan, ja ympäristökin oli suht vaikea. Piilotin köysilelun nimittäin meidän markilla olevaan vanhaan kanalaan, joka toimii nykyään varastotilana. Iso ja pimeä halli siis lähinnä kyseessä.

Ensiksi piilotin sen lelun traktorin takarenkaan taakse. Traktori oli n. viiden metrin päässä oviaukosta mistä Iisan lähetin. Iisa kierteli suht kauan, tsekkaili paikkoja. Kerran se meni sen lelun ohi eikä noteerannut sitä mitenkään. Iisa kävi kerran mun edessä katsomassa että "Niin pitikö täältä löytää jotain?", mutta lähti omatoimisesti takaisin etsimään. Sitten se sattui kävelemään suoraa lelua päin ja sai tietenkin hajun ja nappasi sen ja toi suoraa minulle. JES! =)

On vähän kehitystä havaittavissa.. Koululla treeneissä Iisa etsi ihan selvästi ihmisiä koko ajan, oli niinkuin ei olisi esineen etsimisestä kuullutkaan. ( No eihän se ollut! )

Tein toisenkin, ja kunnianhimoisesti jätin Iisan paikallaan makuuseen kanalan eteen. Kun marssin kanalaan sisälle niin ajattelin koko ajan alitajuisesti että kohta se on mun jaloissa mutta ei! Piilotin lelun tällä kertaa vähän vaikeampaan, yhden tolpan ja trukkilavan väliin, mistä se oli oikeastaan aika hankala löytää.

Palasin sydän pamppaillen ulos, ja iisa OLI KUIN OLIKIN vielä siinä samassa paikassa!! WOHOO! Toinen onnistunut treeni. =)

Lähetin Iisan taas siitä ovelta ja se kävi tuttuun tapaansa tsekkaamassa eka sen paikan missä se edellisellä kerralla oli. En nähnyt mitä Iisa teki, piilo oli sen verran kaukana ovesta. Iisa työskenteli ilmeisesti ihan hyvin, koska lelu löytyi yllättävän nopeasti. Sattui saamaan hajun hyvässä kohtaa varmaan, koska piilo oli oikeasti vaikea meidän tasoon nähden. Iisa toi sen taas innoissaan ja riehuttiin taas.

Kai pienen spanielin päähän mahtuu myös hitunen järkeä?

Mulla meinas lähteä järki, kun istuin koneella ja Iisa haukkui ihan turhaan. "Heitin ulos" koko koiran, ja sitten se vinkui siellä että haluaa sisälle. Odottelin niin kauan että lopetti vinkumisen ja avasin oven. Taas hetken päästä toi huuto alkoi ja taas koira ulos. Sitten kun sen sisälle hain niin ei oo enää haukkunut. Wuppii.

Vähän talvisia fiilistelyjä. Kuvan nappasi Maatu! Tukka hyvin kaikki hyvin..

Otettiin Iisan kanssa tuossa päivällä esine-etsintää.

Oon yrittänyt ehdollistaa Iisaa siihen että kun sillä on noi tietyt valjaat päällä niin se on silloin "töissä". On kyllä huomannut että kun ne sille laittaa päälle niin on havaittavissa, että Iisa sillei "herää" ts. rupeaa kattelemaan että -Mitä me nyt tehdään?

Otin eteisen kaapista randomisti jonkun vaatekappaleen (lapanen), jonka näytin Iisalle. Sitten laitoin Iisan toiseen huoneeseen ja kävin piilottamassa sen lapasen. Ensiksi laitoin sen yhden oven taakse, missä Iisan pitää työntää ovea että se saa sen lapasen.

Hyvin se lähti kehotuksesta, sillä kesti vaan suhteellisen kauan että sai sen hajun. (Tai sitten mä oon vaan kärsimätön). Siitä kyllä heti huomas kun se sai hajun, ja ei yhtään epäröinyt sen oven kanssa vaan suorastaan rynni hakemaan sen lapasen. Lähti laukalla tuomaan sitä heti mulle, hetki riehuttiin sillä lapasella ja sitten luovutus ja namia naamaan.

Tein toisenkin sitten, eli piilotin samaisen lapasen yhteen huoneeseen nurkkaan tuolille. Tuolin päälle vielä tuli verho että tämä ei ollut mikään helppo piilo Iisalle. Vaikein tähän asti.. Huoneeseen päästäkseen Iisan piti "avata" yksi ovi ja lapasen saamiseksi etsiä tie verhon toiselle puolelle.

Lähti taas hyvin etsimään, kävi ensin tarkistamassa sen piilon missä lapanen oli viimeksi. Nyt käytti nenää paljon paremmin ja teki tarkempaa työtä! Meni paljon huolellisemmin joka paikan ettei tarvinnut kahteen kertaan käydä..

Iisa avasi sen oven mikä pitikin, kävi huoneessa, mutta tuli takaisin. Se teki pienen mutkan viereisessä huoneessa ja palasi takaisin sinne missä esine oli. Siellä se kiersi hetken ja siitä näki selvästi kun se sai hajun ja ensin se otti verhosta kiinni! Sitten se tajus että "Hups, väärä." Ja rupesi raapimaan verhoa lapasen kohdalta, ja verho jotenkin sopivasti siirtyi ja Iisa sai napattua sen lapasen. WUHUU!!

Sitten taas riahuttiin ja oli tosi kivaa! =) Lopuksi urhoollinen etsijäspanieli sai namipalkkion ja valjaat laitettiin naulakkoon. Mahtavaa!

Maasta se pienikin ponnistaa!

Omistajan treeni- ja lomasuunnitelmat meni uusiksi pienen kompuroinnin seurauksena.. Ohjaaja onnistui rikkomaan toisesta nilkasta nivelsiteet..

Ollaan nyt kuitenkin naksuteltu jonkin verran eri juttuja. Äsken perehdyttiin kiertämiseen sekä liikkeestä pysähtymiseen.

Mulla on ollut vähän haastetta saada homma pysymään kasassa, kun koiralla kiehahtaa kierrokset viiteensataan kun otan naksuttimen ja namia esille. Ne jotka on nähny ton koiran naksutellessa niin ymmärtää tuskaani.. Mutta kyllä se siitä kun saadaan toi kiehuminen vähän rauhoitettua ja kohdistettua oikeisiin asioihin.

Kiertäminen alkaa olla ihan jees mallilla. Kunhan Iisa havannoi kohteen mikä pitää kiertää niin n. 5m etäisyydellä olevat jutut toimii. Etäisyyttä ruvetaan lisäämään seuraavaksi.

Uutena juttuja ruvettiin opettelemaan liikkeestä pysähtymistä. Tein nyt niin että Iisa seurasi namikättä ja pysäytin sen sillä pari kertaa, sitten otin sellaisia että aina kun Iisa itse pysähtyy (saa odottaa muuten kauan että se pysähtyy neljä tassua maassa..) ja naks->palkka. Ehkä se tästä. :)

Iisa kaverinsa Leon kanssa lepäilemässä Kannuksessa.

Kesä ja kärpäset!

Blogi on vaihteeksi kärsinyt hiljaiselosta, mutta ehkä me täältä noustaan.

Iisan kans on reenattu lähinnä erilaisten objektien kiertämisä agilityä silmälläpitäen. Kirtämisen kohteeksi on osunut tähän mennessä hyppyesteen siivekkeet, puun rungot ja erilaiset tötsät. Tajuaa idean jo ihan jees, ollaan tehty tätä siis naksuttimella.

Minä olin taas tietenki fiksu ja rupesin ahmimaan ja Iisan motivaatio/kierrokset ehti laskea aika radikaalisti ennenku tajusin lopettaa.

Nyt kesällä kun on lämmin ja kun Iisalla on "tukala" olo, niin sen kyllä huomaa tosta koirasta. Siihen ei saa vauhtia oikeen millään. Kierrosten nostaminen on kans aikamoisen työn takana --> Siirretään treenit viileämpiin ajankohtiin, kun koirallakin on virtaa.

1. Mene kuvakansiosi (tai missä ikinä säilytätkään kuviasi) neljänteen kansioon
2. Valitse sieltä neljäs kuva
3. Postaa kuva blogiisi ja kerro samalla kuvan tarina
4. Haasta neljä ihmistä

Kuvassa on jo edesmennyt koirani Lola. Oltiin Iisan ja Lolan kanssa ulkoilemassa kesällä '08 ja heittelin koirille narupalloa ja tämä kuva tuli napsaistua. Lola on tässä ihan itsensä näköinen, kulkuri, joka osaa ottaa rennosti. Se myös rakasti noutamista! Tykkään tästä kuvasta ihan hirveästi, tässä on fiilistä. :) Tulee ihan kaikki hyvät muistot mieleen.

En keksi neljää ihmistä niin haastan Hannan ja Nitan. :D